keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kisoja ja ryhtiliike

Alex on sitten oikeasti rikki. Rasitusmurtuma lonkassa. 6-8 viikkoa pelkkää kuntoutusta. Kaveri reuhtoo lastenaltaassa kuminarun päässä käsivetoja. Lisäksi kuntoutusta salilla ja fysioterapeutin kanssa. Vamma on syntynyt pitkälla aikavälillä ja taustalla on rakenteellinen ongelma. EM- ja MM-kisat jäävät väliin.

Täällä alkavat nuorten ja ikäkausiuimareiden mestikset huomenna. Luvassa tuntitolkulla uimahallissa istumista. Lupasin kuvata kaikki uinnit. Jaksojen välissä pidän treenejä Skeltvedille. Luvassa siis täyteläinen viikonloppu. Viime viikonloppu meni nuorempien kanssa Stavangerissa. Olin ainoana valmentajana VS:stä, joten pääsin tutustumaan junnuihin oikein kunnolla. Oli kivaa. Stavanger on kivan oloinen kaupunki. Linnuntietä lyhyt matka taittui viidessä ja puolessa tunnissa pikavuorobussilla. Kaksi lauttamatkaa hidasti matkantekoa. Lautat menivät kyllä napakkaa kyytiä kauniissa vuonomaisemassa.

Paikalla oli mukavasti tuttuja valmentajia pitkin Pohjolaa. Myös Marcel Wouda oli tuonut paikalle seuransa PSV Eifelin uimareita. Tanskan nuorten maajoukkue oli hakemassa vauhtia NPM:iin. Aika kovan oloinen joukkue oli liikkeellä. Norjan joukkue valitaan näiden kisojen jälkeen. Meidän seurastamme on tyrkyllä rintauimari Markus Vindenes. Toiovottavasti pääsee. Aikarajat ovat aika tiukat ja ennätyksiä täytyy parantaa.

Oma kuntoilu on jäänyt turhan vähälle. Tein tänään ryhtiliikkeen ja kävin ostamassa rullat sisäpyöräilyyn. Vedin kaksi puolen tunnin vetoa. Ajaminen on raskaampaa kuin ulkona, koska alamäet puuttuvat. Pyörittää täytyy koko ajan. Oli kyllä ihan mukavaa hikoilla kunnolla. Toivottavasti on sitten keväällä helpompi polkaista liikkeelle ulkona, kun on talven pyöritellyt sisällä. Heti tuli parempi olo kun urheili itse. Miksiköhän tämäkin pyörä (kuvainnollinen) täytyy keksiä aina uudestaan. Vissiin dememntia vaivaa, kun ei tahdo muistaa, että rehkiminen lisää hyvinvointia. Täytyisi nyt vaan taas maltaa, ettei tarvitse taas lähteä otille mankumaan tulehduskipulääkkeitä.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Maailmancup päättyi - paluu arkeen

Maailmancup tuli kahlattua. Meidän osaltamme oli aika kehno lopputulema. Alex Oen ui Berliinissä hyvän satasen, sen jälkeen pelkkää sch****ee. Lepsut uinnit Moskovassa kipellä lonkalla. Tukholmassa lonkka oli jo niin kipeä, että uinnit jäivät kokonaan väliin. Tänään ADO on Oslossa lekurissa. Toivottavasti jotain selkenee. Iskiasvaivasta on ilmeisesti kysymys, eikä kivun alku ole yhdistettävissä mihinkään yksittäiseen tapahtumaan. Treenimäärätkään eivät ole olleet kovin ihmeellisiä. Ei tervettä päivää näe...

Skelt on selkeästi jumissa. Kohtalaiset perhoset sekä Berliinissä että Tukholmassa. Sekari oli oudon vaisu. Viimeinen 50 oli hyvä, kaikki muu vähän tahmeata. Mä pelkäsin ihan muuta, ja viimeinen viikko keskityttiin juuri vikaan finstaan. Nyt pitäisi kaivaa hiukan nopeutta esille. Skelt panostaa tällä kaudella pääasiassa 100 m:n perhoseen, koska viestipaikka Lontooseen on tavoitelistalla korkeimmalla. Easy speed ekalla 50:lla on jakson teema. Suomessa valmensin viime vuodet uimareita, jotka olivat luonnostaan täysin päinvastaisia. Eka 50 meni helposti lujaa, maaliin pääsyn kanssa oli joskus ongelmia.

Kotimaisessa skenessä A-P oli aika vakuuttava Tukholmassa. Liukkonen aloitti vanhojen kokopuvuilla tehtyjen SE-aikojen listimisen. Hyvä niin. Onnittelut sinne Suomen Ateenaan Makelle ja A-P:lle.

Bergenissä talvi tekee hiljalleen tuloaan. Yöt ovat pakkasella ja päivällä roiskii räntää. Leikin eilen norjalaista, ja kävin kävelemässä yhden mäentöppyrän ylös. Kävelyreitin löytäminen on helppoa: parkkipaikka täynnä autoja keskellä ei mitään. Perheet liikkeellä sankoin joukoin kävelemässä mäkeä ylös ja alas. Hengästyminen oli helppoa ja jopa ihan mukavaa.