tiistai 31. toukokuuta 2011

Uusi työpaikka

Syrjäytymisvaara peruutettu! Ei musta sitten tullutkaan pitkäaikaistyötöntä; työtön toki, mutta vain kuukaudeksi. Elokuussa on edessä muutto Skjetteniin. Uusi työnantaja on SSK eli Skjetten Svømmeklubb. Mukavan tuntuinen pikkuseura, jolla on mukavasti potentiaalia runsaan uimakoulutoiminnan vuoksi.

Skjetten kuuluu Skedsmon kuntaan, joka sijaitsee Oslon kupeessa. Matkaa pääkaupunkiin on n. 20 km. Skjetten sijaitsee kätevästi Lillestrømin kyljessä, junaradan varressa matkalla Gardermoenille, Oslon kansainväliselle lentokentälle. Maisemallisesti alue on tyystin erilaista kuin Bergen. Täällä joka suunnassa on vuoria ja vettä. Maisemat ovat jylhiä. Skjettenissä on kumpuilevia peltomaisemia. Ainakin pyöräily lienee kepeämpää uusissa maisemissa. Skjettenin keskustan kadut on nimetty ystävyyskaupunkien mukaan, niinpä tulenkin luultavasti pyöräilemään Riihimäkiveienillä joskus syksymmällä.

Uuden seurani uimarit ovat vielä melko nuoria. Vanhemmat uimarit ovat seurasta karanneet. Suurkaupungin valot ovat vetäneet puoleensa. Oslossa toimivat Norjan isoimmat uimaseurat, jotka kykenevät tarjoamaan houkuttelevat olosuhteet. Myös NTG, eli paikallinen urheilulukio on imenyt joitakin uimareita. Seuran johdossa on ollut hiukan turbulenssia ja myös valmentajia on poistunut seurasta viime vuosina. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne olisi vakautumassa, ja on mahdollista rakentaa seuralle tulevaisuutta. Oma roolini on toimia seuran päävalmentajana ja kärkiryhmän valmentajana. Haasteita lienee luvassa, mutta se kuuluu tämän homman luonteeseen.

Täällä solmitaan viimeisiä langanpätkiä yhteen. Huomenna menen tapaamaan NAV:n eli paikallisen KELA:n virkailijaa. Tarkoitus on kartoittaa minun työllistymismahdollisuuksiani. Haastattelu on osa rutiinia, kun siirrytään työttömäksi työnhakijaksi. Pari viikkoa vielä treenejä ja sen jälkeen alkaa kesäloma. Kamat muuttavat kaverin autotalliin kesäksi ja minä siirryn liikekannalle. Norjan Mestaruusuinnit jäävät väliin, mutta toisaalta pääsen seuraamaan SM-uinteja.

Tuntuu yllättävän haikealta jättää nykyiset uimarini. Ihmeellisesti sitä ehtii kiintyä näinkin lyhyessä ajassa. Tunnetta varmaan lisää se, että tässä kaoottisessa seuratilanteessa uimarit ja päivittäisvalmennus ovat edustaneet pysyvyyttä ja normaalia arkea. Kaikkinensa pikaiseksi jäänyt visiitti Bergeniin on ollut opettavainen ja hieno kokemus.

torstai 19. toukokuuta 2011

Juhlakansaa

Olin minäkin muutaman suomalaisen ex-patin kanssa juhlistamassa jääkiekon finaaliottelua ja maailmanmestaruutta. Norjalaiset eivät ole varsinaisesti jääkiekkokansaa, mutta Suomen tarjoilema kuritus Isoveli-Ruotsille kelpasi myös norjalaisille mainiosti. Saimme paikallisessa karaokebaarissa onnitteluja, kuin olisimme olleet enemmänkin osallisina Ruotsin nujertamisessa. Täkäläisten suhtautuminen ruotsalaisiin ymmärtäväisinä, mutta hiukan ylimielisinä isoveljinä on aika samankaltaista kuin härmässäkin.. Suomalaiset koetaan täällä yleisesti enemmän norjalaisten kaltaisiksi - eli mukaviksi ihmisiksi. Kovasti oli hauskaa. Laulaa luikautimme Maamme-laulunkin voiton ratkettuna - a cappella, koska karaokekoneesta ei löytynyt säestystä ja tv-lähetys oli jo katkaistu. Mertarantaa hiukan kaipailimme.

Siirryttyämme kadun vilinään ravintolan sulkeutuessa saimme väistellä norjanpunaisiin haalareihin sonnustautunutta nuorisoa, jotka viettivät russefeiering:n eli penkkareiden kolmanneksi viimeistä iltaa. Täällä penkkarit ei olekaan mikään yhden päivän rykäisy. Juhliminen alkaa vapunpäivänä ja päättyy 17.5. Koko tämän ajan russ [ryss] (eli abiturientti meikäläisittäin) on pukeutunut haalareihin. Haalareita ei riisuta kuin pesulle ja nukkumaan mennessä. Haalareita ei sovi myöskään pestä tänä aikana, vaan juhlimisen jäljet ovat näkyvissä. Osa porukasta oikeasti juhlii koko 17 päivän jakson. Kilpauimarit joutuvat tietenkin rajoittamaan ilakointiaan treenien vuoksi. Omassa ryhmässäni on kaksi russia.

Juhliminen päättyy kansallispäivänä 17.5. jolloin russit saavat lakkinsa, joka muistuttaa meikäläistä teekkarilakkia tupsuineen, mutta on väriltään punainen. Kansallispäivää vietetään perustuslain kirjoittamisen kunniaksi (1814). Suurin osa norjalaisista pukeutuu kansallispukuihin. Lähes kaikilla lopuillakin on tumma puku. Isänmaallisuus näyttäytyy tässä juhlassa aika eri lailla kuin Suomessa. Sotilaallisuus ei kuulu juhlan viettoon ollenkaan. Paraatissa marssivat erilaiset järjestöt ja oppilaitokset. Paraati on jonkinlainen pohjoismainen vastine Rion karnevaaleille. Musiikki soi ja ryhmät laulavat tai huutavat omia tunnuksiaan. Kulkue kiemurtelee väkijoukkojen reunustamilla kaduilla. Viimeisinä marssivat russit.

Juhliminen tuntuu norskeilta sujuvan aika luonnikkaasti turhia pingottamatta. Pohjoisten kansojen tapaan kurlaaminen on osa juhlaperinnettä. Laseissa tuntuu olevan useammin ilolientä kuin rähinäviinaa. Juhlakansaa.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Työsuhde päättyy

Kaoottinen kevät kääntyy kohti pitkää kesälomaa. Tunnelmat ovat hiukan sekavat; sen verran paljon tässä on ehtinyt tapahtua.

Tämän vuoden parasta antia on ollut ehdottomasti valmennus. Ryhmä toimii hyvin ja treeneissä on ollut todella mukavaa. Uimarit ovat kehittyneet hyvin. Ensimmäinen Norjan Mestaruusuintien mitalikin on nyt plakkarissa. Mitali oli myös uimari Markus Vindenesin ensimmäinen. Ryhmässäni harjoitteleva triathlonistipoika Kristian Blummenfelt oli kuudes triathlonin eurooppacupissa ja tuli valituksi EM-kisoihin. Kaikki muutkin ovat uineet hyvin ja tehneet ennätyksiään.

Tunnelmaskaalan toista reunaa päästiin kokeilemaan helmikuussa, kun seura ilmoitti, että rahat on loppu. Kolmesta päätoimisesta valmentajasta kaksi saa kenkää. Lyhyiden YT-neuvotteluiden todettiin, että minä olen toinen saneerattavista. Ratkaisu on sinänsä mielestäni ymmärrettävä. Yhtä ymmärtäväisiä eivät olleet uimareiden vanhemmat. Vuosikokous meni kaaokseksi. Kokous alkoi maaliskuun kymmenes, eikä ole vieläkään päättynyt. Seuralla ei ole vielä uutta hallitusta, puheenjohtajaa eikä budjettia. Vanha hallitus yrittää pelastaa seuran konkurssilta. Mulla on enää yksi tili tulematta, joten mun suhteen homma varmaan päättyy ihan kunnialla.

Miten tähän oikein päädyttiin? Kysymys on toistettu aika usein eri yhteyksissä ja seurueissa. Koko uinti-Norja seuraa tilannetta huulet rinkelinä. Mitään laitonta tai epärehellistä ei ole tapahtunut. Ketään ei epäillä mistään vilpistä. Kellään ei vain oikein ollut langat käsissä. Luotettiin siihen, että uimakoulutuotot kattavat kaikki kulut. Talouden seurantaa ei tehty ollenkaan. Kirjanpito hoidettiin niin paljon jälkikäteisesti, että kukaan ei painanut ajoissa hälytysnappia. Vasta kun tili meni nollaan, uskottiin, että talous ei ole tasapainossa. Siinä vaiheessa ei ollut muita nappuloita olemassa kuin paniikkinappula.

Kausi on uimareiden kannalta melko kummallinen siinä mielessä, että minä poistun näyttämöltä kesäkuun puolivälissä, kuukautta ennen Norjan mestiksiä. Uimarit jatkavat junnuryhmän valmentajan kanssa parin viikon verran ja lähtevät sitten kolmen eri seuran leireille, ja näiden valmentajien kanssa NM:iin. Kiukkuiset ja huolestuneet (ihan syystä) uimarit etsivät itselleen seuraa ensi syksyksi. Niin tietysti myös minä.

Itseni yllätin sillä, kuinka kevyesti olen ottanut työsuhteen päättymisen. Jälleen yksi uusi havainto omasta tunne-elämästäni: jos pettymykseen ei liity syyllisyyden tai häpeän tunteita, se on paljon helpompi kestää. En koe tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, joten en ole myöskään vihainen tai katkera. Enemmänkin odotan uteliaana avautuvia duunipaikkoja. Myös mahdollinen työttömyys tuntuu ihan siedettävältä vaihtoehdolta. Talous sen kestää, koska öljymaan ansiosidonnainen on ihan hyvää tasoa. Kai se ammattitaito pienen paussin kestää - toivottavasti myös uskottavuus työmarkkinoilla. Joka tapauksessa muutto ulkomaille on antanut valtavasti eväitä klaarata tällainen tilanne.

Pari neuvottelua on käynnissä syksyn työmarkkinoille paluuta varten. Bergenistä on aika helppo suunnata mihin vain: melkein kaikki pohjoismaiset kaupungit ovat lähempänä Suomea. Nyt tavoittena on viettää valmentajaurani pisin kesäloma ja aloittaa työt akut hyvin ladattuina elokuussa. Seuraava osoite on vielä epäselvä, mutta laitan blogiin tietoja, kun asiat selkenevät.