tiistai 31. toukokuuta 2011

Uusi työpaikka

Syrjäytymisvaara peruutettu! Ei musta sitten tullutkaan pitkäaikaistyötöntä; työtön toki, mutta vain kuukaudeksi. Elokuussa on edessä muutto Skjetteniin. Uusi työnantaja on SSK eli Skjetten Svømmeklubb. Mukavan tuntuinen pikkuseura, jolla on mukavasti potentiaalia runsaan uimakoulutoiminnan vuoksi.

Skjetten kuuluu Skedsmon kuntaan, joka sijaitsee Oslon kupeessa. Matkaa pääkaupunkiin on n. 20 km. Skjetten sijaitsee kätevästi Lillestrømin kyljessä, junaradan varressa matkalla Gardermoenille, Oslon kansainväliselle lentokentälle. Maisemallisesti alue on tyystin erilaista kuin Bergen. Täällä joka suunnassa on vuoria ja vettä. Maisemat ovat jylhiä. Skjettenissä on kumpuilevia peltomaisemia. Ainakin pyöräily lienee kepeämpää uusissa maisemissa. Skjettenin keskustan kadut on nimetty ystävyyskaupunkien mukaan, niinpä tulenkin luultavasti pyöräilemään Riihimäkiveienillä joskus syksymmällä.

Uuden seurani uimarit ovat vielä melko nuoria. Vanhemmat uimarit ovat seurasta karanneet. Suurkaupungin valot ovat vetäneet puoleensa. Oslossa toimivat Norjan isoimmat uimaseurat, jotka kykenevät tarjoamaan houkuttelevat olosuhteet. Myös NTG, eli paikallinen urheilulukio on imenyt joitakin uimareita. Seuran johdossa on ollut hiukan turbulenssia ja myös valmentajia on poistunut seurasta viime vuosina. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne olisi vakautumassa, ja on mahdollista rakentaa seuralle tulevaisuutta. Oma roolini on toimia seuran päävalmentajana ja kärkiryhmän valmentajana. Haasteita lienee luvassa, mutta se kuuluu tämän homman luonteeseen.

Täällä solmitaan viimeisiä langanpätkiä yhteen. Huomenna menen tapaamaan NAV:n eli paikallisen KELA:n virkailijaa. Tarkoitus on kartoittaa minun työllistymismahdollisuuksiani. Haastattelu on osa rutiinia, kun siirrytään työttömäksi työnhakijaksi. Pari viikkoa vielä treenejä ja sen jälkeen alkaa kesäloma. Kamat muuttavat kaverin autotalliin kesäksi ja minä siirryn liikekannalle. Norjan Mestaruusuinnit jäävät väliin, mutta toisaalta pääsen seuraamaan SM-uinteja.

Tuntuu yllättävän haikealta jättää nykyiset uimarini. Ihmeellisesti sitä ehtii kiintyä näinkin lyhyessä ajassa. Tunnetta varmaan lisää se, että tässä kaoottisessa seuratilanteessa uimarit ja päivittäisvalmennus ovat edustaneet pysyvyyttä ja normaalia arkea. Kaikkinensa pikaiseksi jäänyt visiitti Bergeniin on ollut opettavainen ja hieno kokemus.

torstai 19. toukokuuta 2011

Juhlakansaa

Olin minäkin muutaman suomalaisen ex-patin kanssa juhlistamassa jääkiekon finaaliottelua ja maailmanmestaruutta. Norjalaiset eivät ole varsinaisesti jääkiekkokansaa, mutta Suomen tarjoilema kuritus Isoveli-Ruotsille kelpasi myös norjalaisille mainiosti. Saimme paikallisessa karaokebaarissa onnitteluja, kuin olisimme olleet enemmänkin osallisina Ruotsin nujertamisessa. Täkäläisten suhtautuminen ruotsalaisiin ymmärtäväisinä, mutta hiukan ylimielisinä isoveljinä on aika samankaltaista kuin härmässäkin.. Suomalaiset koetaan täällä yleisesti enemmän norjalaisten kaltaisiksi - eli mukaviksi ihmisiksi. Kovasti oli hauskaa. Laulaa luikautimme Maamme-laulunkin voiton ratkettuna - a cappella, koska karaokekoneesta ei löytynyt säestystä ja tv-lähetys oli jo katkaistu. Mertarantaa hiukan kaipailimme.

Siirryttyämme kadun vilinään ravintolan sulkeutuessa saimme väistellä norjanpunaisiin haalareihin sonnustautunutta nuorisoa, jotka viettivät russefeiering:n eli penkkareiden kolmanneksi viimeistä iltaa. Täällä penkkarit ei olekaan mikään yhden päivän rykäisy. Juhliminen alkaa vapunpäivänä ja päättyy 17.5. Koko tämän ajan russ [ryss] (eli abiturientti meikäläisittäin) on pukeutunut haalareihin. Haalareita ei riisuta kuin pesulle ja nukkumaan mennessä. Haalareita ei sovi myöskään pestä tänä aikana, vaan juhlimisen jäljet ovat näkyvissä. Osa porukasta oikeasti juhlii koko 17 päivän jakson. Kilpauimarit joutuvat tietenkin rajoittamaan ilakointiaan treenien vuoksi. Omassa ryhmässäni on kaksi russia.

Juhliminen päättyy kansallispäivänä 17.5. jolloin russit saavat lakkinsa, joka muistuttaa meikäläistä teekkarilakkia tupsuineen, mutta on väriltään punainen. Kansallispäivää vietetään perustuslain kirjoittamisen kunniaksi (1814). Suurin osa norjalaisista pukeutuu kansallispukuihin. Lähes kaikilla lopuillakin on tumma puku. Isänmaallisuus näyttäytyy tässä juhlassa aika eri lailla kuin Suomessa. Sotilaallisuus ei kuulu juhlan viettoon ollenkaan. Paraatissa marssivat erilaiset järjestöt ja oppilaitokset. Paraati on jonkinlainen pohjoismainen vastine Rion karnevaaleille. Musiikki soi ja ryhmät laulavat tai huutavat omia tunnuksiaan. Kulkue kiemurtelee väkijoukkojen reunustamilla kaduilla. Viimeisinä marssivat russit.

Juhliminen tuntuu norskeilta sujuvan aika luonnikkaasti turhia pingottamatta. Pohjoisten kansojen tapaan kurlaaminen on osa juhlaperinnettä. Laseissa tuntuu olevan useammin ilolientä kuin rähinäviinaa. Juhlakansaa.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Työsuhde päättyy

Kaoottinen kevät kääntyy kohti pitkää kesälomaa. Tunnelmat ovat hiukan sekavat; sen verran paljon tässä on ehtinyt tapahtua.

Tämän vuoden parasta antia on ollut ehdottomasti valmennus. Ryhmä toimii hyvin ja treeneissä on ollut todella mukavaa. Uimarit ovat kehittyneet hyvin. Ensimmäinen Norjan Mestaruusuintien mitalikin on nyt plakkarissa. Mitali oli myös uimari Markus Vindenesin ensimmäinen. Ryhmässäni harjoitteleva triathlonistipoika Kristian Blummenfelt oli kuudes triathlonin eurooppacupissa ja tuli valituksi EM-kisoihin. Kaikki muutkin ovat uineet hyvin ja tehneet ennätyksiään.

Tunnelmaskaalan toista reunaa päästiin kokeilemaan helmikuussa, kun seura ilmoitti, että rahat on loppu. Kolmesta päätoimisesta valmentajasta kaksi saa kenkää. Lyhyiden YT-neuvotteluiden todettiin, että minä olen toinen saneerattavista. Ratkaisu on sinänsä mielestäni ymmärrettävä. Yhtä ymmärtäväisiä eivät olleet uimareiden vanhemmat. Vuosikokous meni kaaokseksi. Kokous alkoi maaliskuun kymmenes, eikä ole vieläkään päättynyt. Seuralla ei ole vielä uutta hallitusta, puheenjohtajaa eikä budjettia. Vanha hallitus yrittää pelastaa seuran konkurssilta. Mulla on enää yksi tili tulematta, joten mun suhteen homma varmaan päättyy ihan kunnialla.

Miten tähän oikein päädyttiin? Kysymys on toistettu aika usein eri yhteyksissä ja seurueissa. Koko uinti-Norja seuraa tilannetta huulet rinkelinä. Mitään laitonta tai epärehellistä ei ole tapahtunut. Ketään ei epäillä mistään vilpistä. Kellään ei vain oikein ollut langat käsissä. Luotettiin siihen, että uimakoulutuotot kattavat kaikki kulut. Talouden seurantaa ei tehty ollenkaan. Kirjanpito hoidettiin niin paljon jälkikäteisesti, että kukaan ei painanut ajoissa hälytysnappia. Vasta kun tili meni nollaan, uskottiin, että talous ei ole tasapainossa. Siinä vaiheessa ei ollut muita nappuloita olemassa kuin paniikkinappula.

Kausi on uimareiden kannalta melko kummallinen siinä mielessä, että minä poistun näyttämöltä kesäkuun puolivälissä, kuukautta ennen Norjan mestiksiä. Uimarit jatkavat junnuryhmän valmentajan kanssa parin viikon verran ja lähtevät sitten kolmen eri seuran leireille, ja näiden valmentajien kanssa NM:iin. Kiukkuiset ja huolestuneet (ihan syystä) uimarit etsivät itselleen seuraa ensi syksyksi. Niin tietysti myös minä.

Itseni yllätin sillä, kuinka kevyesti olen ottanut työsuhteen päättymisen. Jälleen yksi uusi havainto omasta tunne-elämästäni: jos pettymykseen ei liity syyllisyyden tai häpeän tunteita, se on paljon helpompi kestää. En koe tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, joten en ole myöskään vihainen tai katkera. Enemmänkin odotan uteliaana avautuvia duunipaikkoja. Myös mahdollinen työttömyys tuntuu ihan siedettävältä vaihtoehdolta. Talous sen kestää, koska öljymaan ansiosidonnainen on ihan hyvää tasoa. Kai se ammattitaito pienen paussin kestää - toivottavasti myös uskottavuus työmarkkinoilla. Joka tapauksessa muutto ulkomaille on antanut valtavasti eväitä klaarata tällainen tilanne.

Pari neuvottelua on käynnissä syksyn työmarkkinoille paluuta varten. Bergenistä on aika helppo suunnata mihin vain: melkein kaikki pohjoismaiset kaupungit ovat lähempänä Suomea. Nyt tavoittena on viettää valmentajaurani pisin kesäloma ja aloittaa työt akut hyvin ladattuina elokuussa. Seuraava osoite on vielä epäselvä, mutta laitan blogiin tietoja, kun asiat selkenevät.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Oppsummering

Ensimmäinen syksy ulkosuomalaisena on takana. Bloginpito heijastelee kai tunnelmia yleisemminkin. Alkuun riitti virtaa. Vähään aikaan ei ole tullut päiviteltyä – samanlaista urvahtaneisuutta on tuntunut vähän suhteessa työhönkin. Ei mitään katastrofaalista. Töihin on lähdetty joka aamu, vaikkei blogia olekaan jaksettu päivittää. Päivittäinen treenien vetäminen on ollut paras puoli työssä. Varsinkin marraskuun loppupuolelta, kun otin vetääkseni uuden ryhmän.  Tavallisten urheilua harrastavien nuorten kanssa toiminen on jotenkin terapeuttisen arkista.

Raskasta on ollut oman roolin selkiytymättömyys. Näissä hommissa on yleensäkin se ongelma, ettei oikein tiedä, milloin kaikki työtehtävät ovat tulleet hyvin hoidetuiksi. Työajan käyttö mittarina ei sovellu valmennustyöhön – ainakaan päävalmentajalla. Seura ei ollut valmistautunut kolmen päätoimisen valmentajan järjestelmään. Kaikille ei aluksi meinannut löytyä järkevää työnkuvaa. Koko syksy väännettiin työnkuvista ja päätöksenteon roolituksesta. Johtosäännön laatiminen organisaatiolle, jossa on päätoimisia, sivutoimisia ja luottamusjohtoa jakamassa vastuuta, ei ole helppoa. Sama tuntuu pätevän niin Vestkantsvømmerneen kuin Uimaliittoonkin.

Kaoottisen syksyn tilanne tätä tekstiä kirjoitettaessa on seuraavanlainen. Kaikki erotetut tai itse eronneet valmentajat palaavat valmennustyöhön. Yksi päätoimisista valmentajista siirtyy toiminnanjohtajaksi. Seuran rahastonhoitaja jää omasta pyynnöstään pois tehtävistään. Puolipäiväinen kurssivastaava jää omasta pyynnöstään pois tehtävistään. Toiminnanjohtaja tulee osin ottamaan eroavien toimihenkilöiden tehtävät hoitaakseen. Joitain talousrutiineja tullaan ulkoistamaan.

Muutokset luovat edellytykset toiminnan kehittämiselle. Kurssivastaavaa tosin jään kaipaamaan. Johtokunnan siirtäessä päivittäistä johtamista toiminnanjohtajalle nousee johtosääntö entistä tärkeämmäksi. On luotava vallan kolmijako operatiivisen, valmennuksellisen ja strategisen johtamisen välille. Vastaavasti päätöksiä tulevat tekemään toiminnanjohtaja, päävalmentaja ja johtokunta/vuosikokous. Johtokunnan sätkynukkena toimiva toiminnanjohtaja ei kykene johtamaan seuraa menestyksekkäästi. Sama pätee tietysti päävalmentajan ja koko valmennustiimin toimintaan. Seuran johtokunta koostuu vanhemmista, joiden ei ole aina helppoa nähdä kokonaisuuksia ohi omien lasten ja päivän haasteiden. Pitkäjänteisyyden ja paremman objektiivisuuden vuoksi pitäisi uskaltaa delegoida. Kuten joku järjestötoimintaa pitkään seurannut totesi: ”Luottamusjohdon tehtävänä on luottaa”. Ammattijohtajuuden tultua järjestökenttään on luotettujen miesten ja naisten tehtäväksi tullutkin delegoida se luottamus alaspäin pois omista käsistä. Sitä luopumisen tuskaa…

Seuramme näyttää liukuneen tilanteeseen, jossa edellytyksiä yksittäisten huippujen valmennukselle ei ole. Onkin luultavaa, että kärkiuimarimme tulevat tekemään omat johtopäätöksensä. Omalta kannaltani se on tietysti harmillista, koska onhan kansainvälisen tason uinnissa oma viehätyksensä. Toisaalta se on myös suuri helpotus, koska megaluokan uimareilla on megaluokan ongelmat. Tai oikeammin: kaikki pikkuongelmatkin paisuvat megaluokkaan julkisuuden ja korkeiden odotusten vuoksi. Tilanne seurassa on ikävä kyllä viime vuosina ajautunut siihen, etteivät kärkiuimarit mahdu harjoittelemaan haastajien kanssa. Ongelmat ovat osin ihan logistisia – osin asenteellisia.

Paikalliset jouluherkut lutefisk (lipeäkala) ja pinnekjøtt (tikkuliha, eli savustettu, kuivattu, liotettu ja sitten höyrystetty luinen lampaanliha) on nyt maistettu. Molemmat eväät upotetaan Akvaviitin avustuksella, joten nauttimiseen täytyy varata kaksi päivää. Lipeäkalan syöntiä helpotetaan runsaalla määrällä pekonirasvaa. Lisäkkeinä ovat tyypillisesti perunat, lanttumuusi ja hernepyree. Ei niin kaukana suomalaisista jouluruuista.

Maanantaina suuntaan Suomeen Joulun viettoon. Ulkomaille muuttamisen bonuksena on ensimmäinen kunnon joululoma 20 vuoteen. Kaksi viikkoa kotimaassa lataa akut uusia haasteita varten, joista lisää ensi vuoden puolella.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta!
Keppi

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kisoja ja ryhtiliike

Alex on sitten oikeasti rikki. Rasitusmurtuma lonkassa. 6-8 viikkoa pelkkää kuntoutusta. Kaveri reuhtoo lastenaltaassa kuminarun päässä käsivetoja. Lisäksi kuntoutusta salilla ja fysioterapeutin kanssa. Vamma on syntynyt pitkälla aikavälillä ja taustalla on rakenteellinen ongelma. EM- ja MM-kisat jäävät väliin.

Täällä alkavat nuorten ja ikäkausiuimareiden mestikset huomenna. Luvassa tuntitolkulla uimahallissa istumista. Lupasin kuvata kaikki uinnit. Jaksojen välissä pidän treenejä Skeltvedille. Luvassa siis täyteläinen viikonloppu. Viime viikonloppu meni nuorempien kanssa Stavangerissa. Olin ainoana valmentajana VS:stä, joten pääsin tutustumaan junnuihin oikein kunnolla. Oli kivaa. Stavanger on kivan oloinen kaupunki. Linnuntietä lyhyt matka taittui viidessä ja puolessa tunnissa pikavuorobussilla. Kaksi lauttamatkaa hidasti matkantekoa. Lautat menivät kyllä napakkaa kyytiä kauniissa vuonomaisemassa.

Paikalla oli mukavasti tuttuja valmentajia pitkin Pohjolaa. Myös Marcel Wouda oli tuonut paikalle seuransa PSV Eifelin uimareita. Tanskan nuorten maajoukkue oli hakemassa vauhtia NPM:iin. Aika kovan oloinen joukkue oli liikkeellä. Norjan joukkue valitaan näiden kisojen jälkeen. Meidän seurastamme on tyrkyllä rintauimari Markus Vindenes. Toiovottavasti pääsee. Aikarajat ovat aika tiukat ja ennätyksiä täytyy parantaa.

Oma kuntoilu on jäänyt turhan vähälle. Tein tänään ryhtiliikkeen ja kävin ostamassa rullat sisäpyöräilyyn. Vedin kaksi puolen tunnin vetoa. Ajaminen on raskaampaa kuin ulkona, koska alamäet puuttuvat. Pyörittää täytyy koko ajan. Oli kyllä ihan mukavaa hikoilla kunnolla. Toivottavasti on sitten keväällä helpompi polkaista liikkeelle ulkona, kun on talven pyöritellyt sisällä. Heti tuli parempi olo kun urheili itse. Miksiköhän tämäkin pyörä (kuvainnollinen) täytyy keksiä aina uudestaan. Vissiin dememntia vaivaa, kun ei tahdo muistaa, että rehkiminen lisää hyvinvointia. Täytyisi nyt vaan taas maltaa, ettei tarvitse taas lähteä otille mankumaan tulehduskipulääkkeitä.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Maailmancup päättyi - paluu arkeen

Maailmancup tuli kahlattua. Meidän osaltamme oli aika kehno lopputulema. Alex Oen ui Berliinissä hyvän satasen, sen jälkeen pelkkää sch****ee. Lepsut uinnit Moskovassa kipellä lonkalla. Tukholmassa lonkka oli jo niin kipeä, että uinnit jäivät kokonaan väliin. Tänään ADO on Oslossa lekurissa. Toivottavasti jotain selkenee. Iskiasvaivasta on ilmeisesti kysymys, eikä kivun alku ole yhdistettävissä mihinkään yksittäiseen tapahtumaan. Treenimäärätkään eivät ole olleet kovin ihmeellisiä. Ei tervettä päivää näe...

Skelt on selkeästi jumissa. Kohtalaiset perhoset sekä Berliinissä että Tukholmassa. Sekari oli oudon vaisu. Viimeinen 50 oli hyvä, kaikki muu vähän tahmeata. Mä pelkäsin ihan muuta, ja viimeinen viikko keskityttiin juuri vikaan finstaan. Nyt pitäisi kaivaa hiukan nopeutta esille. Skelt panostaa tällä kaudella pääasiassa 100 m:n perhoseen, koska viestipaikka Lontooseen on tavoitelistalla korkeimmalla. Easy speed ekalla 50:lla on jakson teema. Suomessa valmensin viime vuodet uimareita, jotka olivat luonnostaan täysin päinvastaisia. Eka 50 meni helposti lujaa, maaliin pääsyn kanssa oli joskus ongelmia.

Kotimaisessa skenessä A-P oli aika vakuuttava Tukholmassa. Liukkonen aloitti vanhojen kokopuvuilla tehtyjen SE-aikojen listimisen. Hyvä niin. Onnittelut sinne Suomen Ateenaan Makelle ja A-P:lle.

Bergenissä talvi tekee hiljalleen tuloaan. Yöt ovat pakkasella ja päivällä roiskii räntää. Leikin eilen norjalaista, ja kävin kävelemässä yhden mäentöppyrän ylös. Kävelyreitin löytäminen on helppoa: parkkipaikka täynnä autoja keskellä ei mitään. Perheet liikkeellä sankoin joukoin kävelemässä mäkeä ylös ja alas. Hengästyminen oli helppoa ja jopa ihan mukavaa.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Autoilua ja WCup-Berlin

Tulipa piipahdettua Suomessa. Ei se ajomatka niin pitkä ollut. Norjan kelvoton radiotarjonta oli ainoa raskas seikka. Täällä radiossa soivat vain listahitit. Taantumuksellisena räminämusiikin ystävänä saatoin nautiskella radioviihteestä vasta Ruotsin puolella. Paluumatkan ajelin puoliksi isäni kanssa, jolloin ajettavaa tuli vain n. Hki-Oulu per äijä. Radiotakaan ei tarvinnut kuunnella, kun turisimme keskenämme. Kiitokset faijalle avusta. Oli virkistävää tavata kavereita kapakkakierroksella, täällä kun sosiaalinen elämä rajoittuu kahvin hörppimiseen uintikilpailujen kanttiinissa. Harju-Städäri -kierros toimii kuin junan vessa.

Uusi menopeli tuntuu mukavalta. Maantiellä gasoa kuluu vajaat kaksi litraa vähemmän satasella. Merkittävämpi ero syntyy kaupunkiajossa. Honda syö kaupungissa n. 5,4 litraa, kun Chrysler hörppi 9,7. Lievä takaisku oli se, että vientirekisteröinti on voimassa vain vuoden. Ensi syksynä on sitten ohjelmassa uudelleenrekisteröinti Norjaan, ja luultavasti veron maksu. Ajatus oli alun perin odottaa Olympialaisiin, ja tehdä sitten ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. No ei auta suunnitella - ei ole ollut tapana tähänkään asti. Jos joku osaa tehdä "autoverosuunnittelua" Norjassa, niin neuvoja otetaan vastaan.

Uimareiden kilpailukausi lähti nyt kunnolla käyntiin. Alex & Alex kilpailivat eilen ja tänään Berliinin maailmancupissa. Kumpikin oli 100 m:llä puolen sekunnin päässä ennätyksestään. Oenin kohdalla se riitti kolmanteen tilaan, eikä voittokaan ollut kaukana. Ihan kohtalaiset tulokset kummaltakin. Oen osoitti olevansa hyvä kilpailija: viimeinen viikko meni ihan poskelleen iskiashermon vihoittelun vuoksi. 200 ru jäi uimatta sen vuoksi. Satasen aikaa täytyy pitää oikeastaan aika hyvänä. Oen jatkaa retkeään Moskovan kautta Tukholmaan. Skelt tulee arkipäiviksi kotiin treenaamaan ja viikonlopuksi Tukholmaan. Vähän kutkuttaisi lähteä käväisemään Tukholmassa...