Koko prosessin tähän asti tuskallisin vaihe oli muutto. Inhoa pakkaamista ylipäänsä. Koko tähänastisen elämäni pakkaaminen oli sietämätön vääntö. Huomasin säilöneeni kaikenlaista tarpeetonta – tai rehellisemmin: laiskuuttani jättäneeni heittämättä roskiin. Jokaisen rojun kohdalla oli erikseen päätettävä: mukaan, varastoon vai kierrätykseen. Luovuin n. 15 jätesäkillisestä tavaraa ja kaikista kalusteistani, koska ne eivät mahtuneet muuttoautoon. Kiitokset kuuluvat kaikille muuttomiehille avusta.
Lopulta pääsin matkaan kahden auton kolonnana: edellä luokkakaverini lainaama pakettiauto ja perässä minä omalla autollani. Laivamatkalla Ruotsiin tuli haikea, mutta samalla kutkuttava lähtemisen tunne. Samalla tavalla kuin 17-vuotiaana ekaa kertaa interrailille lähtiessä.
Matka Tukholmasta Bergeniin on yllättävän pitkä. Otimme väliyöpymisen entisen uimarini Roopen luona Mossissa Oslon eteläpuolella. Matka Norjan halki Oslosta Bergeniin on mykistävän kaunis; henkeä salpaavat korkeuserot tunturien ja rotkojen välillä pitävät kuskin virkeänä. Ällistyttävää on, että Norjan kahden suurimman kaupungin välinen valtaväylä kapenee pienimmillään yksikaistaiseksi maantieksi. Hankalimmissa paikoissa tie on porattu vuorten läpi tunneliksi. Matkanteko oli melko hidasta ja aikaa kuluikin 9 tuntia.
Löysimme lopulta seuran puheenjohtajan pihalle, ja purimme tavarani autotalliin. Vieraanvarainen isäntä yritti kutsua muuttomiehiäni sisälle syömään, mutta nämä kiittivät ja vastasivat lähtevänsä saman tien takaisin. Herrat viihtyivät täydet 20 min Bergenissä. Suurkiitos luokkakavereilleni Mikolle ja Simolle HYK:n lukiosta. Tulisikohan itse tarjouduttua muuttomieheksi talkoopohjalta vastaavaan reissuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti