Eilen osallistuin ensimmäistä kertaa seuran (Vestkantsvømmerne eli VS) johtokunnan kokoukseen. Pääsimme heti kiinni seuran toiminnan arvoja pohtivaan keskusteluun. Taustasta sen verran, että seura on voimakkaasti investoinut valmentajiin. Kolmen päätoimisen valmentajan lisäksi varsinaista kilpauintia pyörittää iso liuta tuntipalkkaisia. Vapaaehtoispohjalta tapahtuvaa valmennusta VS:ssä ei ole. Seuran uimarimäärä on melko pieni, joten valmennusmaksutuotot eivät kata kustannuksia. Pääasiallinen tulonlähde on uimakoulutoiminta. Kouluja pyörittää päätoiminen henkilö, jolla on paljon tuntipalkkaisia ohjaajia. Toiminta sujuu hyvin ja tuottaa tarvittavat rahat valmennuksen ylläpitämiseen. Mutta…
Kuten olen myös Suomessa havainnut monesti käyvän: seuran eliittiryhmä (tällä virallinen nimi) helposti erkautuu seuran muusta toiminnasta. Pian syntyy kysymyksiä huippu-uinnin merkityksestä seuralle. Kulut ovat valtavat ja kustannukset lankeavat nuorempien uimareiden vanhempien maksettaviksi. Edes Euroopanmestarin status ei tuota seuralle niin suuria sponsorituloja, että investointi tulisi takaisinmaksetuksi. Mitä huippu-uinti ja sen tulokset antavat seuralle? Samaa pohditaan tietysti laajemminkin yhteiskunnassa. Mikä on huippu-urheilun arvo ja merkitys yhteiskunnalle?
Meille huippu-urheilun kanssa puuhasteleville on tietyllä tavalla itsestään selvää, että huippu-urheilu on arvo sinänsä ja tarpeellista ja hyödyllistä. Mutta. Miten vastata ihmiselle, joka ei näe asiaa itsestäänselvyytenä? Miten mitataan se immateriaalinen hyöty, joka koituu mukana oleville; seuratoimijoille, nuoremmille uimareille ja heidän maksaville vanhemmilleen? Tai laajemmassa kontekstissa veronmaksajille ja muille huippu-urheilun rahoittajille?
Näiden kysymysten äärellä vietettiin eilen parituntinen johtokunnan kokouksessa. Ei nyt ihan Déjà vu, mutta ei paljon muutakaan.
Blogissa on kommenttiosasto. Arvoisat lukijat, olkaa hyvät.
Hehe... Ilmeisesti sama kysymys nasahtaa paikassa jos toisessakin. Sen minkä taakseen jättää...
VastaaPoistaNäillä rahamittareillahan kyseistä touhua on suhteellisen vaikea mitata, kuten on kovin montaa muutakaan ihmisen järkevää toimintaa. Kysymyshän aina kuuluu, että kuka hyötyy ja millä mittarilla.
Aluksi ei varmasti mitään rahallisia hyötyjä näykään, ehkä jopa päinvastoin Kuitenkin huippu-urheiluun panostaminen on meikäläisen mielestä investointi. Kaikkeen hyvään panostaminen on aina investointi. Tuloksia ei heti näe, mutta kun panostaa hyvään, siitä seuraa hyvää. Ennemmin tai myöhemmin. Oliko se sitten rahallista? Kyllä kai sillekin joku arvo löytyy.
Vaikutukset tulevat aina vähän epäsuorasti. Ajatellaan, että urheilijaan panostetaan tietty määrä rahaa. Tuleeko urheilijasta huippua tai ei, on mielestäni tässä kohtaa yhdentekevää, koska urheilu-ura jo itsessään on arvokas oppiläksy tulevaisuutta varten. Se on mielestäni koulutusta, siinä missä yliopistokin. Oppia tulee ihmistä, ympäristöstä, muista maista, mediasta, oudoista tilanteista ja ennen kaikkea omasta itsestään. Mikään ei kouluta paremmin toimimaan oman itsensä kanssa, kuin suorittaminen kaikki nämä edellämainitut vaikuttajat takaraivossa. Oma heikko itse tulee aika selvästi tutuksi. Se on huikean arvokas työkalu, mitä ei oikein luennoilla opi.
Opetukseen syynätään rahaa huikeat määrät, mutta valitettavasti urheilu-uraa ei nähdä koulutusmuotona. Se ehkä vaatii asennemuutosta, mutta kylvä siemen sinne niin he ymmärtävät.
Urheilija käyttää omia taitojansa maailmassa yleensä aika hyödyllisesti hyväkseen. Usein toiminta voi liittyä oman tietotaidon jakamiseen uran jälkeen. Tai voithan siellä sanoa, että usein Suomessa huippu-urheilijoista tulee kansanedustajia tai Europarlamentin jäseniä. Siis, kun sijoitat urheilijaan sijoitat itseesi ja maahasi. Hehe. :)
Urheiijat laittavat useimmiten sen hyvän kiertämään. Nykäsen poika voi olla poikkeus, mutta yleensä urheilijat toimivat aloilla, jotka edistävät kansanterveyttä, nuorisoliikuntaa ja yleistä hyvinvointia. Se on selvä. Miten nuo asiat sitten mitataan NYT rahallisesti. Paha mennä sanomaan. Tunteisiin vetoaminen toimii aina. ;)
Ehkä kuitenkin oman itsensä kanssa toimiminen on paras oppiläksy,mitä huippu-urheilijan ura antaa. En tiedä, onko ihmiset, jotka minuun ovat urani aikana sijoittaneet tyytyväsiä vai kyrpiintyneitä siitä vastineesta, mitä rahoilleen saivat. Kiinnostaakohan heitä edes? Ehkä ne tulokset eivät edes vielä ole näkyvissä, mutta oma tarkoitukseni ei ole tehdä paskoja asioita tässä maailmassa, vaan enemmänkin kierrättää sitä hyvää mitä itse olen saanut.
Sijoita urheilijaan, sijoitat samalla tulevaisuuteen.
Sitten vielä lopuksi tokaiset: "I did not come to collect students, but to train teachers."
Lycka till! Loistohomma että sulla on blogi pystyssä!
Mielenkiintosta lukea sun blogia :), hyvä että jaksat kirjottaa. Mielenkiintosta myös huomata, että valmentajat (ja entiset huippu-uimarit) oikeasti pohtii ns. filosofia kysymyksiä ja osaa kirjoittaa (Matti, Fede kehui sun blogia, tosin vielä en oo sinne ehtinyt...).
VastaaPoistaMikä on huippu-urheilun arvo ja merkitys yhteiskunnalle? Jaa, tavallaanhan se menee kai siihen sirkushuveja kansalle kategoriaan, jonka osallisia voi riepotella sitten miten vaan niinkuin leijonaa häkissä - sillä erotuksella, että leijonat on siellä omasta tahdostaan. Ne, jotka eivät koskaan ole urheilleet kilpailumielessä tuskin ymmärtävät täysin kaikkia huippu-urheilun kiemuroita tai itseensä panostamista, mutta ne jotka ovat siinä jollain tavalla olleet mukana näkevät jo pintaa syvemmälle. Kaikki tarvitsevat idoleita tai esikuvia, ja huippu-urheilu on yksi missä niitä "syntyy" vallankumouksien ja innovaatioiden (oli se sitten musiikin tai minkä tahansa taiteen alalla) lisäksi. Opetuksen muotohan se kieltämättä on, mutta se onkin hyvä kysymys miten esim. puolustaa F1:ta (joka luokiteltaneen huippu-urheiluksi) ja esittää faktoja siitä, miten F1 opettaa&kouluttaa ihmisiä (samalla syytäen miljardeja autoteollisuuteen ja ympäristön tuhoamiseen). Noh, ehkä hieman sivupolulle lähti taas tämä mun pohdinta.
Vielä yksi juttu joka tuli mieleeni Eräs liikuntaa harrastamaton ystäväni (joka on myös opettaja) kysyi, kehitänkö itseäni jotenkin muutenkin kuin fyysisesti (kiipeily). Herra ei ilmeisesti näe pintaa syvemmälle - pidin pienimuotoisen luennon siitä, mitä kaikkea treenaus ja oman suoritustasonsa parantaminen merkitsee vain fyysisen treenauksen lisäksi. Puhumattakaan tietysti sosiaalisen ympäristön tuomasta vaikutuksesta. Mitä sitten tulee huippu-urheiluun esim. täällä Kiinassa ja niiden huippu-urheilijoiden "muokkaukseen" jo lapsesta asti joita täällä on, se on sitten ihan eri juttunsa ja vaatisi hieman enemmän aivokapasiteettia kuin mun väsynyt pääni on valmis nyt prosessoimaan :). Öitä!
Muistaakseni se oli Miettisen Paavo, joka kiteytti kilpaurheilun arvon YO-juhlissaan. Uutuuttaan hohtava valkolakki päälaellaan Paavo nimittäin kiitti ensisijaisesti uintivalmentajiaan Heleniä ja Tomia siitä, että kilpauinti oli opettanut hänelle ennenkaikkea pitkäjänteisyyttä ja tavoitteenasettelua. Ominaisuuksia, jotka oli omiaan auttamaan häntä menestymään myös opinnoissaan.
VastaaPoistaVoin olla väärässä, mutta kuvittelisin, että jos seuran toimintalogiikkana on toimia pelkästään kasvattajseurana, voi olla todella vaikea luoda sellaista ilmapiiriä nuorten harjoitusryhmiin, jossa tavoitteenasettelu ja pitkäjänteisyys on sisäsyntyistä toimintaa.
Jos taas seuralla on tradidio ja valmennusjärjestelmä, jolla luodaan säännöllisesti vähintään kansallisen tason huippuja, jotka näkyvät ja toimivat nuorempiensa esikuvina, pitkäjänteisyys ja tavoitteenasettalu logiikka on niin itsestään selvää, että jokainen 10-16 v kilpauintia treenaava nuori joutuu sen kanssa kasvokkain ihan päivittäisen harjoitusrutiinin ja kilpailuihin valmistautumisen kautta.
Mikä hauskinta, kun ilmapiiri on oikea ryhmän ja seuran tradition sosiaalinen paine on niin vahva kasvattava voima, että valmentajien ja vanhempien tehtäväksi jää lähinnä kanavoida sitä painetta oikeaan suuntaan, ettei tule ylilyöntejä.
Jos nuorten uimarien vanhemmat tajuavat tuon asian, uskoisin, että homma muuttuu huippujenkin valmentamisen kannalta hiukan myönteisempään suuntaan.
Ikävä kylä asiaa saattaa vain olla hiukan vaikea hahmottaa ennen kuin on se perspektiivi, jolla pystyy katsomaan omaa tai lapsensa kilpaurheiluraa taaksepäin niinkuin Paavo YO-lakki päässään.