Uusi työpaikka

Syrjäytymisvaara peruutettu! Ei musta sitten tullutkaan pitkäaikaistyötöntä; työtön toki, mutta vain kuukaudeksi. Elokuussa on edessä muutto Skjetteniin. Uusi työnantaja on SSK eli Skjetten Svømmeklubb. Mukavan tuntuinen pikkuseura, jolla on mukavasti potentiaalia runsaan uimakoulutoiminnan vuoksi.

Skjetten kuuluu Skedsmon kuntaan, joka sijaitsee Oslon kupeessa. Matkaa pääkaupunkiin on n. 20 km. Skjetten sijaitsee kätevästi Lillestrømin kyljessä, junaradan varressa matkalla Gardermoenille, Oslon kansainväliselle lentokentälle. Maisemallisesti alue on tyystin erilaista kuin Bergen. Täällä joka suunnassa on vuoria ja vettä. Maisemat ovat jylhiä. Skjettenissä on kumpuilevia peltomaisemia. Ainakin pyöräily lienee kepeämpää uusissa maisemissa. Skjettenin keskustan kadut on nimetty ystävyyskaupunkien mukaan, niinpä tulenkin luultavasti pyöräilemään Riihimäkiveienillä joskus syksymmällä.

Uuden seurani uimarit ovat vielä melko nuoria. Vanhemmat uimarit ovat seurasta karanneet. Suurkaupungin valot ovat vetäneet puoleensa. Oslossa toimivat Norjan isoimmat uimaseurat, jotka kykenevät tarjoamaan houkuttelevat olosuhteet. Myös NTG, eli paikallinen urheilulukio on imenyt joitakin uimareita. Seuran johdossa on ollut hiukan turbulenssia ja myös valmentajia on poistunut seurasta viime vuosina. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne olisi vakautumassa, ja on mahdollista rakentaa seuralle tulevaisuutta. Oma roolini on toimia seuran päävalmentajana ja kärkiryhmän valmentajana. Haasteita lienee luvassa, mutta se kuuluu tämän homman luonteeseen.

Täällä solmitaan viimeisiä langanpätkiä yhteen. Huomenna menen tapaamaan NAV:n eli paikallisen KELA:n virkailijaa. Tarkoitus on kartoittaa minun työllistymismahdollisuuksiani. Haastattelu on osa rutiinia, kun siirrytään työttömäksi työnhakijaksi. Pari viikkoa vielä treenejä ja sen jälkeen alkaa kesäloma. Kamat muuttavat kaverin autotalliin kesäksi ja minä siirryn liikekannalle. Norjan Mestaruusuinnit jäävät väliin, mutta toisaalta pääsen seuraamaan SM-uinteja.

Tuntuu yllättävän haikealta jättää nykyiset uimarini. Ihmeellisesti sitä ehtii kiintyä näinkin lyhyessä ajassa. Tunnetta varmaan lisää se, että tässä kaoottisessa seuratilanteessa uimarit ja päivittäisvalmennus ovat edustaneet pysyvyyttä ja normaalia arkea. Kaikkinensa pikaiseksi jäänyt visiitti Bergeniin on ollut opettavainen ja hieno kokemus.